Harva saa sen josta oikeesti pitää. Se on ainutlaatuista, en vaihtais pois tästä mitää.

Hyvää jussia kaikille!!!

tässä hippi lähössä kånken-reppu selässä jopolla polkeen kohti seikkailuja

paraskaveri...

Seppälä ja Karppe jopoilemassa

Mun juhannus oli just sellanen ku juhannuksen pitää olla. Iltaan kuului eilen grillausta, auringossa paahtumista, kitaransoittoa (en itse soittanut mutta kuuntelin kyllä), laulua, ystävien kanssa ihanaa yhdessäoloa ja lopulta juhannusyössä kotiin vähän eksyskellen kiertoreittejä pitkin ja of course! musiikkia kuunnellen konkeloimista. Trivial Pursuit tuli myös voitettua sillä kuuluisalla girlpowerilla.

Musiikkina kuultiin ainakin pari kertaa läpi koko Ed Sheeranin tuotanto. Lisäks kaikkee muuta nyt pinnalla olevaa ja myös sieltä pinnan alta. Meni siis aivan laidasta laitaan.

Juttujen keskellä esiin tuli myös tää mun Ranskaan lähtö ja kaikki siihen liittyvä. Viisas ystäväni sano et musta varmasti tuntuu aluks siltä et mä repeen kahtia, ja tavallaan mä repeenki. Osa musta lähtee Ranskaan, mutta myös osa jää tänne Suomeen. Positiivista siinä on kuitenki se, et se osa joka lähtee, tulee muuttuun ja uusiutuun ja näkee ihan eri maailman. Se tulee nähneenä ja kokeneena, vahvempana takas tänne. Se on se juttu. Siks mä lähen. Siks mä kestän kaiken paskan ja kaikki uhraukset mitä tää vuosi vaatii. Uskon ja tiedän et se on sen arvosta.

Sit viä loppuun tämmöne viisaus minkä kuulin. "The freedom of choises is what we want. The freedom from choises is what we need." Suosittelen miettiin joskus tätä.