I'm on the pursuit of happiness

Nyt on vasta tiistai ja tällä viikolla oon käyny Mikkelissä, kierrelly Lahdessa ja piipahtanu Hämeenlinnassakin kyläilemässä. Autossa huomasin myös että ilmeisesti kuuntelen aivan liikaa musiikkia (ihan niinku sitä muka vois kuunnella liikaa) ku tosiaan automatkalla Tampereelta Mikkeliin (about 3-4 tuntia) ja takasin Hämeenlinnan kautta ei tullu yhtään biisiä jota en olis osannu laulaa mukana. Musiikista puheen ollen, en tiedä mikä "rokkikärpänen" muhun on iskeny. Oon syttyny ihan täysin Haloo Helsingin musiikkiin. Joo tiedän ettei se varsinaisesti rokkia ole mutta sillä suunnalla kuitenki verrattuna mun tavalliseen musiikkimakuun. Joku siinä bändissä vaan viehättää ja jostain syystä pidän laulajan äänen tietynlaisesta "epäpuhtaudesta". Totesin tossa yks päivä ystäväni kanssa ku kelailin tätä että mikä siinä viehättää, niin se että biisit on syvällisiä mutta ei semmosii nyyhkyhommii vaan kunnon asennebiisejä. Ja toinen että sanoista löytyy asioita joita ite oon miettiny ja tuntenu mutta en oo osannu pukee sanoiks ja si nää tulee ja tekee sen. Tän bändin kuuntelu on siis ollu myös herättävää ja ihanien ahaa-elämysten saamista. Kehotan siis syvästi antamaan mahdollisuuden tälle bändille, voitte yllättyä positiivisesti. Mä ainakin yllätyin.

Mikkelissä olin siis sukulaisia näkemässä ja Hämeenlinnassa piti poiketa kattomassa iskän uutta megataloa. Työtkin mulla loppu lauantaina ja nyt oon tässä viime aikoina syventyny tonne fysiikan ihmeelliseen maailmaan ja yrittäny nauttia auringosta aina ku mahdollista. Suomessa on päiviä jäljellä 29 ja ne aion tosiaan käyttää fysiikan opiskeluun ja sitten itteni kuntoon saamiseen. Vähän on lomalla päässy käsistä syöminen ja reenaaminen sit taas jääny vähemmälle. Nyt palataan taas "arkeen" ja hoidetaan se kroppakin kuntoon että voi hyvillä mielin lähtee Ranskaan syömään pullaa. 

Niin ja sain tänään lisäyksen mun rannakekokoelmaan Siljalta. Huippua!

Aurinkoa, kokista ja hömppälukemista

Mun rakkaudet, ihanat punaset Vanssit

Viimenen lounas töissä, sisäfilepihvit(ofc!)

Työt ohi, huolet poissa...

Aurinko paistaa...

...vettä sataa

Tämmöstä elämää=)

Scars remind us where we've been

This universe has a language that the world we live in uses. But it's not made of twenty-six letters, it's made of scars and bruises. It doesn't write its words on paper, it writes upon our skin. So many dots and dashes that we can't tell where they begin. We don't understand this language that the world we live in speaks. So we mistake its poems and proses as a sign of being weak. We hate our scars and bruises, hide them away so no-one sees. Instead of stating proudly: "Look at what the world wrote just for me." A lot of scars and bruises will slowly fade away. But there will always be those special few that the world made sure would stay. Savour those scars and bruises for if you wait for enough time. You'll find someone with the faith and love to decipher every line.

- e.h

Tänään tuli taas mietittyä aika paljon asioita. Se on ihmeellistä miten paljon toisen kipu voi tuottaa itellekki kipua. Ystävyyden tärkeys kohos taas aika paljon korkeemmalle mutta samalla huomasin myös kuinka huonosti jonkun ihmisen voi oikeesti tuntee vaikka luulee tietävänsä siitä ihmisestä kaiken. Kaikki ihmiset peittelee jotain ja jokasella on ne omat salaisuudet. Jokanen tapahtuma ja tunne, koko meiän historia tekee meistä sen mitä me ollaan. Jos ei oo kokenu jokasta tapahtumaa jonku ihmisen elämässä, ei voi sitä ihmistä tuntee läpikotasin. Siinä se pointti onki. Just ne tapahtumat määrää sen miten ihminen reagoi tiettyihin asioihin ja millasista ihmisistä pitää tai mitä ylipäänsä haluaa elämältä. Se on toisaalta se vaikee asia täs elämässä, mut toisaalta just se suurin rikkaus. Kaikki negatiivinen nähdään nimenomaan vaan negatiivisena ja pahana, vaikka nekin on vaan elämän tapa kasvattaa ja johdattaa johonki tiettyyn suuntaan. Ne on elämän omia runoja ja proosia ja osa tätä kaikkee. Jotkut niistä unohtuu eikä sitä ees tajua että ne vaikuttaa johonki. Toiset taas on niitä isoja juttuja jotka on mielessä joka päivä ja luultavasti just ne asiat yhdistää ihmiset. Niistä tulee se yhteenkuuluvuuden tunne ja ne luo sen tietyn siteen mitä kutsutaan rakkaudeks. Se voi olla sisarrakkautta, ystävyysrakkautta, sitä oikean löytämistä tai ihan mitä vaan. Se on rakkautta. Sillon se negatiivinen muuttuu positiiviseks ja tarpeelliseks. Sillon se on aitoo.