Tähän mennessä oon oikeestaan kirjottanu aika tapahtumapainotteisesti Ranskasta. Nyt aattelin että kertoisin vähäsen fiiliksistä. Ajatukset ja tunteet menee tälleen alkuvaiheessa tosi laidasta laitaan. Välillä oon ihan taivaissa ja välillä taas ihan siä toisessa päässä. Sen oon huomannu et mua on auttanu hirveesti se että oon keksiny paljon tekemistä ja harrastuksia. Koska joka tapauksessa tää on vieras paikka ja tunnen oloni vieraaks täällä. Mä hoksasin että tapa miten alan tunteen oloni kotoisaks on se että etin täältä ne omat juttuni ja luon niistä ittelleni oman viikkorutiinin. Koska rutiini tuo kotoisan tunteen ja muutenki harrastukset vie ajatukset muualle. Ei ehi miettiin sitä et miks tää perhe laittaa haarukat väärinpäin astianpesukoneeseen koska on vaan niin kova nälkä reenien jälkee et haluu syömään jne. Mun omat jutut Suomessa oli tanssiminen, laulaminen, ylipäänsä musiikki. Täällä menin heti ekalla viikolla paikalliselle tanssikoululle ja ilmotin itteni moderniin jazziin. Oon myös kyselly kavereilta hyvää ranskalaista musiikkia ja kuunnellu sitä. Koulussa otin valintana teatterin, siellä pääsen laulaan ja tanssiin ja ilmaseen itteeni. Kolmas oma juttu on koulussa liikuntavalinta. Käyn siis koulun kautta uintireeneissä ja tykkään ihan hirveesti. Allas on yllättävän hyvä paikka purkaa ajatuksia. Lisäks ostin longboardin ja oon sen kanssa kierrelly kaupunkia musiikkia kuunnellen. Toimii. Hankkimalla erityylisiä aktiviteetteja eri paikoista oon myös keränny hirveesti erilaisia ystäviä eri puolilta. Plussaa. Näin mä oon käsitelly tätä kulttuurishokkia ja hyvin on toiminu. Pääsen tekeen sitä mitä haluun ja nautin hetkistä. "Passion and satisfaction go hand in hand, and without them happiness is only temporary because there is nothing that would make it last."
Kielen kanssa kehitystahti vaihtelee hirveesti. Aluks kun tulin Ranskaan, infomäärä mitä imin oli valtava ja kehityksessä tuli tosi suuri hyppäys ylöspäin. Sit jonku reilun viikon päästä iski väsy ja tuntu et en osaa enkä ymmärrä mitää. Sillon mun hostmom anto maailman parhaan idean. Aloin kattoon mulle jo tuttuja leffoja ranskankielellä (täällä dupataan ihan kaikki). Siinä sain tauon miettimisestä ja nautin vaan leffasta. Ja samalla huomasin et opin valtavan määrän sanoja ja sanontoja joita huomasin käyttäväni puheessa jälkeenpäin. Parin leffan jälkeen alko taas kielikehityksen vauhti kasvaan. Kiitos Claudine! Tän jälkeen aloin myös kuunnella sitä ranskalaista musiikkia ja ettiin niiden sanat netistä. Kuuntelen biisin, sen jälkeen luen ja suomennan sanat, ja sit vaan kuuntelen monta kertaa uudestaan. Nyt jo laulan mukana. Saan siis yhtäaikaa mielihyvää musiikista, kasvatan sanavarastoani ja parannan ääntämistäni! Kielen oppimiseen tarvitaan enemmän ku se että vaan oon täällä. Ei se silti tarkota sitä että täytyis koko ajan olla pänttäämässä sanoja ja kielioppia. Ei todellakaan. Pitää vaan löytää ne omat "kieliharjotukset". Mulla ne on musiikki ja leffat. Myöhemmin ku kieli on kehittyny vähän pidemmälle alan varmasti lukeen kirjoja. Mutta toistaseks oon ajatellu että se vois olla vähän liikaa. Ei kannatta haukata liian isoo palaa kakkua koska sit vaan väsyy eikä pysty suorittaan ees niitä perusasioita. Mä oon ainakin ihan tyytyväinen tahtiini. Onha mulla tässä vuosi aikaa.
Tässä tuskailuja fysiikan parissa
Enkku ainakin sujuu jee=)
Mun pikkubreikki ennen bilsan tuntia
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti