Maailman toisella puolen

Juu elikkäs mulla on tosi ihana perhe täällä Lanesterissa. Ne on tosi rentoja eikä mun tarvii varoo minkään suhteen. Lapsia on neljä mun lisäks. Ne on yyber söpöjä ja tuun hyvin toimeen niiden ja vanhempien kanssa. Oon ollu koulussa nyt jo kaks päivää ja so far so good. Fysiikka meni aika pahasti yli hilseen mutta yhteiskuntaoppi suju jo paremmin. Enkku on helppoo ku mikä ja oon erittäin positiivisesti yllättyny että mun enkun opettaja puhuu äidinkielenään englantia eli siis erittäin hyvin. Ja on muutenki tosi mukava. Enkun tunnit on mulle niitä taukoja ranskan kielestä ja ne on välillä tarpeen. Vaikka ymmärränki tosi hyvin ja puhunki jonku verran nii silti aivot käy ihan ylikierroksilla koko ajan. Huomaan sen esim siitä että oon iltasin tosi väsyny. Mutta pikkuhiljaa rupee helpottuun. Huomaan nytkin päivä päivältä edistystä ihan hirveesti. Se on huippua huomata se ite.

Mä oon ottanu sen asenteen että vaikka on välillä vaikeeta, tää on todellakin sen arvosta. Tää on mun unelma ja siihen unelmaan sisältyy myös ongelmanratkaisun harjoittaminen ja pettymyksiin tottuminen.

Mun kesäloma oli selkeesti liian pitkä koska herääminen ensimmäisenä kouluaamuna oli ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ja aamulla täälläkin on aika kylmä, mulla oli jopa villapaita päällä! Mutta sit jostai kymmenestä eteenpäi on niin tuskasen kuuma että ei mitään rajaa.

Vaikka en oo päivisin hirveesti ehtiny Suomea miettiin niin yöllä kyllä senkin eestä. Oon nähny tosi paljon unia Suomesta ja kaikista tutuista. Että jos oot jostain syystä valvonu etkä oo saanu unta tai oot heräilly yöllä, se on mun syytä. Sulla on sillon liian kiire juosta mun unissa.

Tässä pari kuvaa perheen lempirannasta. Meri on mun paikka, sen oon huomannu.

Ja tässä mun emploi du temps eli lukujärjestys. Pitkiä päiviä moikka vaan.

Siinä vähän kurkistusta mun elämään. Pitää ruveta räpsiin kuvia tästä kaupungista ja koulusta ja näi ja pistän niitä si tänne. A tout a l'heure!!