Tässä yks päivä meidän lukion kuraattori tuli vetään mua hihasta ja kysy että olinko tietonen semmosesta hommasta että tossa viereisessä kaupungissa jossa käyn melkein päivittäin asuu toinen suomalainen vaihtarityttö. No mähän en todellakaan ollu. Tää tyttö tuli toisen järjestön kautta samaan aikaan Ranskaan ku mäkin. Anyway meidän kuraattori ties tän siks koska tän tytön hostäiti opettaa saksaa mun lukiossa. No sittenpä menin jutteleen tän opettajan kanssa että hei kuulin että tää on homma ja oisin tosi innokas tapaamaan tän tytön. No tää opettaja ei innostunu ideasta ollenkaan. Sano että me ollaan täällä oppimassa ranskaa, ei puhumassa suomee. No siinä sitte jonkun aikaa keskustelin asiasta ja sain sen lopulta vakuutettua että tää ei oo välttämättä huono idea. Sain sit tän tytön numeron ja soitin sille. Käytiin kahvilla ja juteltiin ja vaikutti tosi mukavalta tytöltä. Mulle ittellekki tuli jotenki tosi hyvä fiilis siitä et pääsi jutteleen kasvotusten suomee sellasen ihmisen kaa joka tietää täsmälleen mitä käyn ja oon käyny läpi viimesen kolmen kuukauden aikana. Oli aika siistii.
Ja sit toinen homma. Löysin vihdoinki punttisalin täältä! Se on loistavalla paikalla, auki myös lounastauoilla (ei yleistä Ranskassa) ja siellä on kaikki tarpeellinen - mukaan lukien SAUNA. Hallelujah! Siitä tulee varmaan nyt mun toinen koti.
Tossa yks päivä juteltiin kavereitten kaa vaa jotakin ja yks mun kavereista vaan totes että pakko sanoo että sulla häviää koko aja enemmä vaan toi aksentti. Kohta sun puheestas ei enää huomaa että et oo ranskalaine. Siistii!
Muuten elämä hymyilee ja kaikki sujuu. Aurinko paistaa, illalla viettään tyttöjeniltaa. Peace
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti