Les tortillas

Päädyin sitte täälläki liikunnanopettajien silmätikuks ja jotenki sitä kautta sitte koulujevälisiin maastojuoksukisoihi. Siellä tuli pärjättyä se verran hyvi et tänää juoksin uudestaan koko Bretagnen alueen kisoissa. Jatkosta ei viä tietoo... No joka tapauksessa sitte tulin väsyneenä kotiin ja lähin ruokakauppaan koska olin luvannu huolehtia ruokapuolesta tänää. Päädyin tortilloihin koska niitä ei perhe kuulemma ollu ennen syöny. Paistelin paprikat ja sipulit pannulla, keräsin paljon kummia katseita kun heitin mukaan vähän hunajaa, paistoin kanan ja maustin sen ihanan tuliseks (täällä kun ei mausteista ruokaa kovin usein saa) ja valmistelin kaikki muutkin herkut valmiiks. Sit kutsuin kaikki pöytään ja sain pelkkiä ihailevia katseita kun pöytä tulvi kaikkia värikkäitä kupposia täynnä kaikkee jännää. Seuraava kysymys olikin et miten näitä syödään. Siinä sitten ohjastin ja oli hauskaa taitella jokasen perheenjäsenen tortillat taskuiks kun se vaikutti joltain avaruusfysiikalta niille. Siinä sitten syötiin ja positiivista kommenttia lensi täysistä suista minkä ehti. Tehtävä suoritettu, saan kokata uudestaanki. Pitää varmaan ruveta varoon että mitä kokkailen, kohta joudun hoitaan kaikki ruokailut kun valotan vähän tätä ruokakulttuuria, on sitä muutakin olemassa kun ranskalainen keittiö.

Ja hunaja tottakai bretagnen omaa!;)

Tänään lähti myös matkaan vähän joulumieltä tältäkin puolen maailmaa.