La vie, elle n'est pas facile

Toi edellinen postaus oli oikeesti viime viikonlopusta, en vaan saanu aikasemmin aikaseks postata joten se tuli vasta nyt. Mutta anyway haluun kertoo tästäkin viikosta eikä nää asiat sopinu millään yhteen joten en halunnu tehdä niistä vaan yhtä postausta.

Joka tapauksessa oon nyt nähny kaks käsipallomatsia ja yhen futismatsinkin. Futismatsi oli Lorient vastaan Marseille ja kaikki oli ihan täpinöissä. Marseille voitti.... Käsipallossa kans tuli turpaan. Käsipallo on Ranskassa vähän sama asia kun Suomessa jääkiekko. Sanotaanko vaikka niin että sinne hakeutuu tietynlaiset ihmiset ja sitä harrastavat saa tietynlaisen maineen. 

Lorientin jalkapallostadion

Värjäsin myös hiukset ja hui että kun pelotti! Oon niin kauan käyny samalla kampaajalla että en näköjää luota enää kehenkää muuhu. Mutta hyvät tuli!:) niin kun mun englanninopettaja asian ilmaisi, I put some sunshine in my hair. 

Koulussa alkanu kontrollit eli vähän niinku kokeet. Väsyttääääää

Opeteltiin myös cup song kaverin kanssa ja nyt se menee jo kaanonissa ja vaihtamalla noita kuppeja, jeeee=)

Ja lauantaina kun pääsin kotiin, mua odotti kaks kirjettä. Oli ihanaa päästä taas vähäks aikaa muisteleen Suomea ku tuntuu että se unohtuu kokonaa. Tänään kun autossa lapset laulo frere jaqcues eli jaakko kulta nii en ees muistanu sitä enää suomeks. Muistin kyllä jaakko kulta jaakko kulta herää jo mut siihe jäi. 

Ahh lisäks toisessa niistä kirjeistä oli mun tädiltä pikku ylläri. Aivan huippukirja suosittelen!! Kiitos Tanja<3

Sunnuntai-illan päätti ihanasti rauhoittava kylpy

A Lanester

Nyt sain vihdoinkin aikaseks kierrellä Lanesteria myös kameran kanssa. Tässä lyhyt esittely tästä PIKKU kaupungista. 

Perus katukuvaa

Tärkein tieto: täällä on mäkkäri!

Työnnä tai oikeestaan työntäkää koska ranskalaiset on teitittelykansaa

Outo roskis...

Kaupunkia

Futiskenttä

Suosituin koulun lähellä oleva ruokapaikka jos ei koulun ruoka maita

Hengailupaikka, tyhjä koska on sunnuntai

Skatepark...

This is where the magic happens...

Uimahalli, reenejä reenejä

Ahh ihana mesta...

Joen varrelta

Kotikatu rue Marcel Pagnol

La maison

Koulusta laitan kuvia joskus myöhemmin.

Valaistumista

Koin tänään erittäin positiivisen yllätyksen. Mulla löytyy puhelimesta sanakirja.orgin mobiiliversio ja se on ollu kovassa käytössä varsinkin täällä Ranskassa. Aina kun en tiedä jotain sanaa, naputtelen sen tonne appiin ja saan vastauksen. Tosi näppärä ja nopea. Tänään sitten näin että ystäväni oli vähän väsyneen näkönen. Kysyin sitten siinä että mites menee ja sain vastaukseks je me fais chier. Siinähän sitten pähkäilin että mitäs ihmettä se tarkottaa. Tottumuksen mukaan naputtelin tän lausahduksen appiin ja sain vastaukseks yhden voisi sanoa vahvan ilmaisun ihmisen olotilasta. Nuorten keskuudessa erittäin yleinen. En viitsi tähän laittaa koska pikkusetkin saattavat tätä lukea. Sanon vaan että ne joita kiinnostaa voi itse käydä katsomassa sanakirja.orgista. Täytyy sanoa että en olis kyllä ikinä uskonu että tämmönenkin ilmaisu löytyy sanakirjasta. Mutta mun onneks löytyy koska ilman sitä olis tääkin jääny mysteeriks. Ei nimittäin ranskalainen osaa sitä mulle englanniks sanoo eikä varmasti ollu viimenen kerta kun tän kuulen kun kerran nuorten seurassa pyörin. I'm impressed!

Valoa ja varjoja

-Uusi maailma-

"Kävelen kaduilla,

Kävelen koulun käytävillä

Vastaan tulee ihmisiä

Joille tää koti on

Mulle tää on maailma uusi

Oudot paikat, outo kieli

Kuka muu täs tilanteessa on?

Miljoona uutta sääntöä opittava

Samalla elämään täällä samaistua

Ja kieleen tottua

Onko tää mahdollista?

Ottaa omaks uusi maailma?

Samalla pitäis rakentaa

Jotenkin se oma tarina

Koulussa oletetaan

Että opiskelen

Uudet asiat

Uudella kielellä opettelen

Väsyttää

En jaksa yrittää

Vailla suuntaa vaeltelen

Tääkö se suuri unelma on?

Haaveita ja toiveita

On jo iso kasa

Nyt ne on kai

Sit toteutettava

Pitää vaan

Tarpeeks haluta

Onko tää mahdollista?

Ottaa omaks uusi maailma?

Alan vaan rakentaa

Tää on mun tarina"

Vähän fiiliksiä taas...

Päiviin mahtunu taas paljon kaikkee. Tanssi sujuu aivan loistavasti ja mun opettaja ilmotti mut koe-esiintymisiin semmosta erikoisryhmää varten. On vähän vaikee selittää et mikä se on mutta jos pääsen siihe nii ainaki luvassa lisää reenejä ja paljon esityksiä. Uuuuu.

Alotin myös mun luku-urakan. Vasemmalla puolella on kirjat mitkä pitäis kouluun lukee ja oikeella semmosta nuortenkirjallisuutta vähän helpottaan. Alotin tällee kevyesti, kaikista oikeimmanpuoleinen kirja on siis suomeks Neljä tyttöä ja maagiset farkut. Tai oikeestaan kaikki ne neljä kirjaa tossa yhdessä. Yhteensä 993 sivua. Saa nähä kuinka kauan menee lukee toi....

Tässä minä ja mun hostsisko Angele lauantaiaamuna nauttimassa ihanasta säästä

Ihanasta säästä on viimeaikoina saanu nauttia oikein tosissaan. Shortseissa ja topissakin on kuuma huhhuh. Ja mun milkasuklaasta tuli nutellaa...:/

"Mitä jos jotain tapahtuu kun oon poissa?

Tarkotan niitä pahoja asioita

Niitä joita kukaan ei haluu

Niitä joista kukaan ei puhu

Kuka ottaa puhelimen käteen ja mulle soittaa?

Kauhean uutisen kotoa ilmoittaa

Kaikille toitotin et kohta taas nähdään

Mitä jos ei nähdäkkään?

Elämä on hetkistä kii

Lopulta pelkät jäljet jää näkyviin

Kohtaloon ei pysty vaikuttaan

Toivossa roikkuu tää maailma"

Tämmösiäki tuli kelailtuu tänään ku näin vähän erikoista unta.

Fiiliksiä

Tähän mennessä oon oikeestaan kirjottanu aika tapahtumapainotteisesti Ranskasta. Nyt aattelin että kertoisin vähäsen fiiliksistä. Ajatukset ja tunteet menee tälleen alkuvaiheessa tosi laidasta laitaan. Välillä oon ihan taivaissa ja välillä taas ihan siä toisessa päässä. Sen oon huomannu et mua on auttanu hirveesti se että oon keksiny paljon tekemistä ja harrastuksia. Koska joka tapauksessa tää on vieras paikka ja tunnen oloni vieraaks täällä. Mä hoksasin että tapa miten alan tunteen oloni kotoisaks on se että etin täältä ne omat juttuni ja luon niistä ittelleni oman viikkorutiinin. Koska rutiini tuo kotoisan tunteen ja muutenki harrastukset vie ajatukset muualle. Ei ehi miettiin sitä et miks tää perhe laittaa haarukat väärinpäin astianpesukoneeseen koska on vaan niin kova nälkä reenien jälkee et haluu syömään jne. Mun omat jutut Suomessa oli tanssiminen, laulaminen, ylipäänsä musiikki. Täällä menin heti ekalla viikolla paikalliselle tanssikoululle ja ilmotin itteni moderniin jazziin. Oon myös kyselly kavereilta hyvää ranskalaista musiikkia ja kuunnellu sitä. Koulussa otin valintana teatterin, siellä pääsen laulaan ja tanssiin ja ilmaseen itteeni. Kolmas oma juttu on koulussa liikuntavalinta. Käyn siis koulun kautta uintireeneissä ja tykkään ihan hirveesti. Allas on yllättävän hyvä paikka purkaa ajatuksia. Lisäks ostin longboardin ja oon sen kanssa kierrelly kaupunkia musiikkia kuunnellen. Toimii. Hankkimalla erityylisiä aktiviteetteja eri paikoista oon myös keränny hirveesti erilaisia ystäviä eri puolilta. Plussaa. Näin mä oon käsitelly tätä kulttuurishokkia ja hyvin on toiminu. Pääsen tekeen sitä mitä haluun ja nautin hetkistä. "Passion and satisfaction go hand in hand, and without them happiness is only temporary because there is nothing that would make it last." 

Kielen kanssa kehitystahti vaihtelee hirveesti. Aluks kun tulin Ranskaan, infomäärä mitä imin oli valtava ja kehityksessä tuli tosi suuri hyppäys ylöspäin. Sit jonku reilun viikon päästä iski väsy ja tuntu et en osaa enkä ymmärrä mitää. Sillon mun hostmom anto maailman parhaan idean. Aloin kattoon mulle jo tuttuja leffoja ranskankielellä (täällä dupataan ihan kaikki). Siinä sain tauon miettimisestä ja nautin vaan leffasta. Ja samalla huomasin et opin valtavan määrän sanoja ja sanontoja joita huomasin käyttäväni puheessa jälkeenpäin. Parin leffan jälkeen alko taas kielikehityksen vauhti kasvaan. Kiitos Claudine! Tän jälkeen aloin myös kuunnella sitä ranskalaista musiikkia ja ettiin niiden sanat netistä. Kuuntelen biisin, sen jälkeen luen ja suomennan sanat, ja sit vaan kuuntelen monta kertaa uudestaan. Nyt jo laulan mukana. Saan siis yhtäaikaa mielihyvää musiikista, kasvatan sanavarastoani ja parannan ääntämistäni! Kielen oppimiseen tarvitaan enemmän ku se että vaan oon täällä. Ei se silti tarkota sitä että täytyis koko ajan olla pänttäämässä sanoja ja kielioppia. Ei todellakaan. Pitää vaan löytää ne omat "kieliharjotukset". Mulla ne on musiikki ja leffat. Myöhemmin ku kieli on kehittyny vähän pidemmälle alan varmasti lukeen kirjoja. Mutta toistaseks oon ajatellu että se vois olla vähän liikaa. Ei kannatta haukata liian isoo palaa kakkua koska sit vaan väsyy eikä pysty suorittaan ees niitä perusasioita. Mä oon ainakin ihan tyytyväinen tahtiini. Onha mulla tässä vuosi aikaa. 

Tässä tuskailuja fysiikan parissa

Enkku ainakin sujuu jee=)

Mun pikkubreikki ennen bilsan tuntia

Dimanche

Tänään oli mun regionin eli Bretagnen reunion yfu-porukan kanssa. Kaikki vaihtarit tältä alueelta perheineen + vapaaehtosia ja monen (kuten myös mun) personne relai eli tukihenkilö kokoontu Nantesiin jakaan kokemuksia ja jutusteleen että kuinka on lähteny sujuun. Kaikkien vaihtareiden piti myös valmistaa oman maan perinteinen jälkiruoka. Mulla tää jälkiruoka oli mustikkapiirakka eli ranskaks la tarte des myrtilles joka by the way onnistu erittäin hyvin vaikka olikin hassua leipoa se vieraassa keittiössä ja vierailla välineillä. Sanakirjan kanssa sai ensin aineita kysellä kun ei oo ihme kyllä ranskantunneilla Suomessa tullu opiskeltua esim mikä on leivinjauhe ranskaks. Eikä täältä löytyny ees desimittaa joten olin aluks vähän hukassa. Mutta maassa maan tavalla ja sain piirakan kuitenki tehtyä. Nyt kun jutteli niiden samojen ranskalaisten nuorten kanssa joihin teki tuttavuutta sillon ennen perheisiin tuloa, niin huomas oman edistyksensä kielessä ja kulttuurissa ihan uudella tasolla. Huippua! Ja kun kuuntelin muiden vaihtareiden kokemuksia perheistä ja kouluista niin täytyy sanoa et mulla on asiat tosi hyvin. Päivä meni siis jutustellen ja ylläripylläri ruokaa ahtaen. Sit lähettiin pikkuhiljaa ajeleen takasin kotsaan ja ilta vietettiin ihanasti kuunnellen yhden erittäin taitavan sellistin tulkintaa Bachista. Ei mikään huono päivä!

Täyty tän hyvää olla kun mun perhe ilmotti samantien että tätä saan sitte valmistaa useamminkin kotona

Mä ja Alix, söpöjä....

En paljasta soittajan henkilöllisyyttä =)

Hankintoja...

This is why I love france

Tarpeellisia

Yritän pysyy yhtenä kappaleena

Jaa tuleeks musta lääkäri? Takki kemian ja bilsan tunneille:)

Sanoisin että paras tapa oppia kieltä: lastenleffoja dubattuna

Tännekki rantautunu cocacola companyn kamppanja

Koulua koulua

Tänään sain vähän esimakua mun toivottavasti tulevalle lääkärinuralle! Oon siis ranskassa science linjalla ja tähän kuuluu tietysti myös biologia. Tänään bilsan tunnilla leikeltiin silmiä ja tutkittiin niitä. Ensimmäinen oppilas pyörty aika nopeeta ja joku tais oksentaakkin. Että tämmöstä. Taas huomasin kuinka tää on niin mun ala ku mä siellä vaan kiinnostuneena revin sitä silmää auki ku muut piteli vatsaansa. Muutenki koulussa menny aika jees, välillä on toki ymmärtämisvaikeuksia. Ensimmäinen matikan tunti oli jotai niin ihanaa. Ekalla viikolla muilla tunneilla meni aika paljon ohi mutta matikka on samaa joka kielellä. Siellä ymmärsin kaiken mitä opettaja taululle pisti. Tuli taas jotenki fiksu olo.... Nyt tokalla kouluviikolla oon huomannu jo selkeen eron. Oppii tottuun jokasen opettajan omaan puhetyyliin ja murteeseen. Baby steps....

Nouriture

Mä pelkäsin tosi paljon että tuun lihoon tän vuoden aikana. Oon todennu että ei tarvii huolehtia siitä. Mulla on koko ajan nälkä koska tää ruokailurytmi on ihan kummallinen. Aamulla ehin syömään vähäsen jotai muroja tai muuta. Koulussa ruokailutunti alkaa kaheltatoista mutta siihen aikaan ei ikinä mahdu ruokalaan eli syön joskus yheltä. Sitte oon koulussa johonki puoli kuuteen tai kuuteen. Ja kotona ruoka on kasilta yleensä. Siinä kaikki. En syö mitää muuta koko päivänä. Se on tosi vähän ainaki mulle. Varsinki ku en oikein osaa mättää kerralla paljoo. Ehkä tähänki tottuu. Mutta ainaki saan paljon jälkiruokia, joka paikassa ja joka ruokailulla syödään jälkiruoka. Ja ranskalaiset tunkee jugurttiinki sokeria. Mielenkiintosta.

Maailman toisella puolen

Juu elikkäs mulla on tosi ihana perhe täällä Lanesterissa. Ne on tosi rentoja eikä mun tarvii varoo minkään suhteen. Lapsia on neljä mun lisäks. Ne on yyber söpöjä ja tuun hyvin toimeen niiden ja vanhempien kanssa. Oon ollu koulussa nyt jo kaks päivää ja so far so good. Fysiikka meni aika pahasti yli hilseen mutta yhteiskuntaoppi suju jo paremmin. Enkku on helppoo ku mikä ja oon erittäin positiivisesti yllättyny että mun enkun opettaja puhuu äidinkielenään englantia eli siis erittäin hyvin. Ja on muutenki tosi mukava. Enkun tunnit on mulle niitä taukoja ranskan kielestä ja ne on välillä tarpeen. Vaikka ymmärränki tosi hyvin ja puhunki jonku verran nii silti aivot käy ihan ylikierroksilla koko ajan. Huomaan sen esim siitä että oon iltasin tosi väsyny. Mutta pikkuhiljaa rupee helpottuun. Huomaan nytkin päivä päivältä edistystä ihan hirveesti. Se on huippua huomata se ite.

Mä oon ottanu sen asenteen että vaikka on välillä vaikeeta, tää on todellakin sen arvosta. Tää on mun unelma ja siihen unelmaan sisältyy myös ongelmanratkaisun harjoittaminen ja pettymyksiin tottuminen.

Mun kesäloma oli selkeesti liian pitkä koska herääminen ensimmäisenä kouluaamuna oli ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ja aamulla täälläkin on aika kylmä, mulla oli jopa villapaita päällä! Mutta sit jostai kymmenestä eteenpäi on niin tuskasen kuuma että ei mitään rajaa.

Vaikka en oo päivisin hirveesti ehtiny Suomea miettiin niin yöllä kyllä senkin eestä. Oon nähny tosi paljon unia Suomesta ja kaikista tutuista. Että jos oot jostain syystä valvonu etkä oo saanu unta tai oot heräilly yöllä, se on mun syytä. Sulla on sillon liian kiire juosta mun unissa.

Tässä pari kuvaa perheen lempirannasta. Meri on mun paikka, sen oon huomannu.

Ja tässä mun emploi du temps eli lukujärjestys. Pitkiä päiviä moikka vaan.

Siinä vähän kurkistusta mun elämään. Pitää ruveta räpsiin kuvia tästä kaupungista ja koulusta ja näi ja pistän niitä si tänne. A tout a l'heure!!